30.1.2018

Tervetuloa mukaan mun taipaleelle!

Otan nyt rohkeasti askeleen, jota jo pidemmän aikaa olen miettinyt - oma blogi, joka on matkantekoa ja oppimista ompelusaralla, kankaiden tutkimista ja suunnittelua. Se mitä blogilla toivon saavuttavani, on päiväkirjan tapaan omien ajatusten jäsentelyä sekä onnistumisenilon, ideoiden, inspiraation ja ratkaisujen jakaminen. Toivon, että kommentoitte, laitatte viestiä, kysymyksiä, toiveita jne!

Ikinä en ole omaa blogia pitänyt, mutta Made in Korso -käsityöblogiin olen pari kertaa kirjoittanut (alla linkit). Ko. blogi on korsolaisten käsintekijöiden yhteinen blogi - suosittelen lukemaan!
Tärkein työkalu on innostus!
Seijan jouluisessa korttipajassa


Tässä vähän alustusta suhteestani käsillä tekemiseen.

Käsityöt ja luovuus ovat aina olleet lähellä minua. Sukuni naiset ovat taitavia ja monipuolisia käsitöiden tekijöitä. Isäni ja isoisäni puolestaan ovat rakennusalan ammattilaisia - taidokasta käsityötä ja osaamista sekin. Lapsuuteni yksiä tärkeimpiä muistoja ovat äitini ja muiden suvun naisten kanssa tehdyt yhteisprojektit: merkkipäivälahjoiksi kudottuja tilkkutäkkejä ja ristipistotöitä sekä kankaanpainantaa. Äitini on myös nyplännyt pitsejä, ompelee monipuolisia tilkkutöitä ja uusimpina harrastuksinaan virkkaa ja kutoo. 

Vielä yläasteella perinteiset kuvaamataitoaineet sekä käsityö- ja ompeluprojektit olivat parasta puuhaa, mitä koulussa voi tehdä. Olinkin onnekseni kuvisluokalla. Koulun jälkeen kävin myös kuviskerhossa, kunnes tuli aika valita isommille lapsille suunnatuista pajatoiminnoista jokin. Videopajan myötä lähti palo audiovisuaaliselle puolelle ja lukion jälkeen aloinkin opiskella elokuva- ja televisioalaa. 

Yli vuosikymmenen televisiotyöt on nyt taputeltu ja perheen perustamisen myötä ompeluharrastus on muodostunut taas intohimokseni. Tyttäreni on nyt 7-vuotias ekaluokkalainen ja poikani 6-vuotias eskarilainen - ompeluharrastukseni on näin ollen vajaa 6-vuotias. Muistan hyvin, mistä se alkoi..

Olimme oman perheeni kanssa muuttaneet lapsuudenkotiini, jossa on ompeluhuone. Siellä oli paljon äitini minulle jättämiä kankaita ja tarvikkeita kuten ompelukone. (Sittemmin vaihdoin tuon vanhan Pfaffin uuteen Pfaff Ambition 1.0 -koneeseen.) Olin myös ostanut saumurin, jota en ollut vielä kunnolla ehtinyt vauva-arjessa käyttämään. Poikani oli vajaa puolivuotias ja viihtyi vielä hyvin leikkimatolla tai vauvakeinussa ompeluhuoneessani, kun mies oli esikoisen kanssa. Hetkittäin aloin saamaan ompeluaikaa ja silmäni avautuivat - tämä on mun juttu!


Ensimmäiset ompelutyöt olivat pieniä, nopeita, helppoja töitä - opettelinhan uudestaan tutuksi ompelukoneen ja saumurin kanssa. Tein paljon tuttinauhoja ja erilaisia pipoja. Työn ei tarvitsekkaan olla iso tunteakseen onnistumiseniloa!

Saumurini ostin muuten 8 vuotta sitten maaliskuussa - samassa kuussa menimme naimisiin ja minä täytin 30. Tuolloin myös nimeni vaihtui eli minusta tuli Taipale. Tervetuloa seuraamaan mun taipaletta!


9 kommenttia:

  1. Onnea uudelle blogille. Nykyään kaikki tuntuvat siirtyvän instagramiin, mutta mukavaa, että toisinpäinkin siirtymistä tapahtuu. Jään innolla seuraamaan tulevaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johanna! Kiva, että laitoit kommentin - nyt näen miten sekin toimii :D Mä olen nyt niin kauan postannut instaan, että tuntui, että voisin kokeilla tehdä vähän enemmänkin sisältöä. Huomenna olisi tarkoitus laittaa ensimmäinen virallinen ompelukirjoitus tänne blogiin.

      Poista
  2. Onnittelut! Uudet blogit ovat aina tervetulleita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kiitos! Tein tänään Tulossa-sivun - sieltä voi käydä katsomassa millaisia blogitekstejä on tuloillaan.

      Poista
  3. Onnea uudelle blogille ja tervetuloa tähän maailmaan!

    VastaaPoista
  4. Congratulations on starting your blog! It is fun to follow. You are so creative and I just love the way you combine different patterns and materials.These kinds of blogs are very useful and inspiring. I also have always loved doing all kinds of arts and crafts. I started sewing when I was 9. And I started studying fine arts at University, but then I decided to take the safe route and study business ;) Hmmm... now half my lifetime later I am pursuing my passion, better late than never!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you Susan! I have already noticed that making this blog and posts helps me to focus more on my sewing. I think everything you do in your life is important and makes the way to your dreams - if you have also a bit of courage you can do it. Like you have! Sewing and fabrics are my passion too. I think Im heading to my dreams step by step.

      Poista
    2. 😃 it is a great idea to write and take pictures, i have to try that. Not a blog, but just to help develop my own progress.

      Poista

Lukisin mielelläni, mitä ajatuksia kirjoitukseni herätti. Voit jättää kommentteja, vinkkejä, ehdotuksia tai vain terveisiä :)