31.1.2018

Palalöydöstä Kaunottareksi

Eurokankaassa oli juuri 5€-päivät. Kävimme Tuusulan EK:ssa tyttäreni kanssa ja löysimme paljonkin kivoja metri- ja palakankaita. Mutta yksi 5€:n pussilliseen sujahtanut trikoopala inspiroi heti työstämään tyttärelle mekkoa. Kaunotar ja hirviö -kangaspala oli juuri sopiva mekon yläosaan. Kaavaksi valitsin Kangaskapinan suht tuoreen Talviperhosen (kaavan löydät täältä).


Tästä Kaunotar-mekosta halusin vähän juhlavamman prinsessamekon. Kultakankaan olen saanut äidiltäni. Se on vähän joustavaa ja ihanasti laskeutuvaa - ulkoreunat vain leikkasin, koska se ei purkaannu. 


Pääntien huolittelin joustopitsillä ja joustokanttinauhalla eli foella. Ompelin nuo samalla kertaa kiinni kaksoisneulalla. Pitsiä koitin olla venyttämättä, kun taas foeta venytin aavistuksen ommellessa. Silti pitsi vähän nousi rumasti ylöspäin ja mietin jo, pitäsisikö purkaa ja ommella ensin pelkkä pitsi höllemmin. Kokeilin kuitenkin laittaa pitsin nuppineuloilla kiinni kankaaseen. Näytti siltä, että se voisi asettua nätisti, jos ompelisi päältä. Valitsin kapean siksakin ja ompelin läheltä pitsinreunaa kankaaseen kiinni - toimi! 


Toki keltaiset langat olisi voinut viitsiä vaihtaa beigeksi tässä viimeisessä työvaiheessa. Nämä työn viimeistelyt on niitä pikkujuttuja, joihin haluan nyt alkaa panostamaan! Ihmeen vaikeaa se tuntuu minulle olevan. Se, kun työ on jo viittä vaille valmis ja haluaa jo viedä sen pois ompeluhuoneesta ihasteltavaksi ja ajattelee "onhan toi keltanen melkein kuin beige, en mä nyt ehdi-viitsi-jaksa alkaa puolaamaan ja langottamaan". Sitten vain ajattelen, että saa ollakin itsetehdyn näköistä jälkeä, mutta oikeasti vain lohdutan itseäni, kun tiedän mokanneeni..

Talviperhonen on hyvä peruskaava, jota tulee varmasti tehtyä paljon. Kaavalla saa pienin muutoksin erilaisia vaatteita - hiharöyhelöt voi jättää kokonaan pois, samoin hameosan yläkerroksen, hihoja voi lyhentää kesäiseksi ja kellohameenkin saa nopeasti.



30.1.2018

Tervetuloa mukaan mun taipaleelle!

Otan nyt rohkeasti askeleen, jota jo pidemmän aikaa olen miettinyt - oma blogi, joka on matkantekoa ja oppimista ompelusaralla, kankaiden tutkimista ja suunnittelua. Se mitä blogilla toivon saavuttavani, on päiväkirjan tapaan omien ajatusten jäsentelyä sekä onnistumisenilon, ideoiden, inspiraation ja ratkaisujen jakaminen. Toivon, että kommentoitte, laitatte viestiä, kysymyksiä, toiveita jne!

Ikinä en ole omaa blogia pitänyt, mutta Made in Korso -käsityöblogiin olen pari kertaa kirjoittanut (alla linkit). Ko. blogi on korsolaisten käsintekijöiden yhteinen blogi - suosittelen lukemaan!
Tärkein työkalu on innostus!
Seijan jouluisessa korttipajassa


Tässä vähän alustusta suhteestani käsillä tekemiseen.

Käsityöt ja luovuus ovat aina olleet lähellä minua. Sukuni naiset ovat taitavia ja monipuolisia käsitöiden tekijöitä. Isäni ja isoisäni puolestaan ovat rakennusalan ammattilaisia - taidokasta käsityötä ja osaamista sekin. Lapsuuteni yksiä tärkeimpiä muistoja ovat äitini ja muiden suvun naisten kanssa tehdyt yhteisprojektit: merkkipäivälahjoiksi kudottuja tilkkutäkkejä ja ristipistotöitä sekä kankaanpainantaa. Äitini on myös nyplännyt pitsejä, ompelee monipuolisia tilkkutöitä ja uusimpina harrastuksinaan virkkaa ja kutoo. 

Vielä yläasteella perinteiset kuvaamataitoaineet sekä käsityö- ja ompeluprojektit olivat parasta puuhaa, mitä koulussa voi tehdä. Olinkin onnekseni kuvisluokalla. Koulun jälkeen kävin myös kuviskerhossa, kunnes tuli aika valita isommille lapsille suunnatuista pajatoiminnoista jokin. Videopajan myötä lähti palo audiovisuaaliselle puolelle ja lukion jälkeen aloinkin opiskella elokuva- ja televisioalaa. 

Yli vuosikymmenen televisiotyöt on nyt taputeltu ja perheen perustamisen myötä ompeluharrastus on muodostunut taas intohimokseni. Tyttäreni on nyt 7-vuotias ekaluokkalainen ja poikani 6-vuotias eskarilainen - ompeluharrastukseni on näin ollen vajaa 6-vuotias. Muistan hyvin, mistä se alkoi..

Olimme oman perheeni kanssa muuttaneet lapsuudenkotiini, jossa on ompeluhuone. Siellä oli paljon äitini minulle jättämiä kankaita ja tarvikkeita kuten ompelukone. (Sittemmin vaihdoin tuon vanhan Pfaffin uuteen Pfaff Ambition 1.0 -koneeseen.) Olin myös ostanut saumurin, jota en ollut vielä kunnolla ehtinyt vauva-arjessa käyttämään. Poikani oli vajaa puolivuotias ja viihtyi vielä hyvin leikkimatolla tai vauvakeinussa ompeluhuoneessani, kun mies oli esikoisen kanssa. Hetkittäin aloin saamaan ompeluaikaa ja silmäni avautuivat - tämä on mun juttu!


Ensimmäiset ompelutyöt olivat pieniä, nopeita, helppoja töitä - opettelinhan uudestaan tutuksi ompelukoneen ja saumurin kanssa. Tein paljon tuttinauhoja ja erilaisia pipoja. Työn ei tarvitsekkaan olla iso tunteakseen onnistumiseniloa!

Saumurini ostin muuten 8 vuotta sitten maaliskuussa - samassa kuussa menimme naimisiin ja minä täytin 30. Tuolloin myös nimeni vaihtui eli minusta tuli Taipale. Tervetuloa seuraamaan mun taipaletta!