Tästä Kaunotar-mekosta halusin vähän juhlavamman prinsessamekon. Kultakankaan olen saanut äidiltäni. Se on vähän joustavaa ja ihanasti laskeutuvaa - ulkoreunat vain leikkasin, koska se ei purkaannu.
Pääntien huolittelin joustopitsillä ja joustokanttinauhalla eli foella. Ompelin nuo samalla kertaa kiinni kaksoisneulalla. Pitsiä koitin olla venyttämättä, kun taas foeta venytin aavistuksen ommellessa. Silti pitsi vähän nousi rumasti ylöspäin ja mietin jo, pitäsisikö purkaa ja ommella ensin pelkkä pitsi höllemmin. Kokeilin kuitenkin laittaa pitsin nuppineuloilla kiinni kankaaseen. Näytti siltä, että se voisi asettua nätisti, jos ompelisi päältä. Valitsin kapean siksakin ja ompelin läheltä pitsinreunaa kankaaseen kiinni - toimi!
Toki keltaiset langat olisi voinut viitsiä vaihtaa beigeksi tässä viimeisessä työvaiheessa. Nämä työn viimeistelyt on niitä pikkujuttuja, joihin haluan nyt alkaa panostamaan! Ihmeen vaikeaa se tuntuu minulle olevan. Se, kun työ on jo viittä vaille valmis ja haluaa jo viedä sen pois ompeluhuoneesta ihasteltavaksi ja ajattelee "onhan toi keltanen melkein kuin beige, en mä nyt ehdi-viitsi-jaksa alkaa puolaamaan ja langottamaan". Sitten vain ajattelen, että saa ollakin itsetehdyn näköistä jälkeä, mutta oikeasti vain lohdutan itseäni, kun tiedän mokanneeni..
Talviperhonen on hyvä peruskaava, jota tulee varmasti tehtyä paljon. Kaavalla saa pienin muutoksin erilaisia vaatteita - hiharöyhelöt voi jättää kokonaan pois, samoin hameosan yläkerroksen, hihoja voi lyhentää kesäiseksi ja kellohameenkin saa nopeasti.