24.2.2018

6-vuotiaan tytön pehmeä paketti

Meidän perhe kutsuttiin ystäväperheen tytön 6-vuotisjuhliin. Viimeksi, kun nähtiin, perheen molemmilla tytöillä oli minun tekemät paidat päällä, joten uskaltauduin nytkin antamaan itsetehtyä. 

Puntaroin paidan, tunikan ja mekon välillä, mutta koska viimeksi olen tytölle antanut paidan, päätin nyt tehdä mekon. Tyttärelleni tekemä yksisarvinen-mekko on kerännyt ihasteluja ja minulla on vielä yksi samanlainen ompelumerkki, joten päätin tehdä vastaavanlaisen lahjaksi. 

Voit lukea tyttäreni mekon ompelusta täältä. Kaavana siis Kangaskapinan Talviperhonen-mekko.



Tarkoitus oli tehdä eteen myös sateenkaari, mutta ompelu jäikin viime tippaan, joten sen jätin pois. Löysin kaapistani kuitenkin aika kivaa tähtikangasta.





Tytär askarteli synttärikortin ja pakettiin sujautettiin mekon kanssa valospinneri.


Yläosassa on vitivalkoista trikoota ja alahelmassa kermanvalkoista.



Nyt on juhlat vietetty ja sankari tuntui olevan ihan iloinen pehmeästä paketistaankin - äitinsä kyllä vielä enemmän 💗 





IN-juttu
Unicorn-mekko

22.2.2018

IN-juttu: kääntöpaljettikuvat

Paljetit, strassit, foliokankaat ja kaikki bling-bling - ihan jees, mutta kovin in-juttu ainakin alakouluissa on nyt kääntöpaljettivaatteet. Paljeteista muodostuva kuva, jota pyyhkäisemällä paljastuu toinen tai toisen värinen kuva ommeltuna esim. paitaan on lasten muotia, joita on pakko saada! Niin myös meidän perheessä. 

Nyt kun lasten vaatekaapit on siivottu (lue projekteista täältä: osa1 ja osa2), on hyvä aika ommella uutta vaatetta. Aliexpressistä valittiin yhdessä tyttären kanssa muutama kääntöpaljettikuva kokeeksi. Noin kuukauden kuluttua tilaus oli kotipostilaatikossa - pakattuna vain ohueen muoviin, jossa kuvat oli melkeinpä ryppyyn sullottuina.. Nalle kuvasta sojottaakin muutama lanka ja irronneita paljetteja. Hinta oli kuitenkin vain noin 1€/kpl (postikuluineen) ja kuva kuitenkin käytettävissä, niin nielen tuon virheen.



Tytär on kovasti kysellyt, milloin kissapaita on valmis, joten aloitin siitä. Valitsin harmaapohjaisen pallocollegen ja Paapiin kaavakirjasta Myyry-paitakaavan koossa 122, jota vähän levensin helmasta ja lyhensin hihoja, koska halusin pitkät hiharesorit. Pääntielle, helmaan ja hihoihin valitsin pinkin resorin.



Laitoin kissakuvan nuppineuloilla kiinni etukappaleelle kääntäen harsokangasta nurjalle (jälkikäteen ajateltuna olisi voinut myös leikata ylimääräisen harson pois). 




Ompelin kuvan kiinni kankaaseen läheltä paljettien reunaa suoralla tikillä. Maltti on valttia - paljetteja saa vähän väliä pyyhkiä taaksepäin, jotta tikin saa varmasti mahdollisimman lähelle reunaa kuitenkaan osumatta paljetteihin. Ei mikään vaikea ompelus kuitenkaan.





Paidasta tuli kuulemma tosi hyvä ja se tulee päälle ensimmäisenä koulupäivänä hiihtoloman jälkeen. Nyt mietin, että uskaltaakohan tämmösiä paitoja ollenkaan pestä pesukoneessa - edes pesupussissa? Pitäisiköhän varmuuden vuoksi pestä käsin!?




Äitini eli mummin tekemissä tossuvillasukissa

Poika kuulemma kelpuuttaa tiikeri-kuvan, joten tein myös hänelle paidan. Valitsin siihen Kuosiverstaan sinistä collegea sekä ruskean collegepalan, joka on Kierrätyskeskuksen palakankaista poimittu. Ruskeaa collegea ei riitä koko etukappaleelle, joten leikkasin niin, että sitä tulee keskelle, johon ompelen tiikeri-kuvan.


Nyt leikkasin tylliä tai verkkokangasta (mikälie), missä paljetit ovat kiinni enkä siis taittanut kuten tyttären kissapaidassa. Käyttö ja pesut sitten näyttävät kumpiko on parempi vai toimiiko kumpikin tyyli. - Miten sinä olet kiinnittänyt tällaiset paljettikuvat? 


Näin kulmikkaita kohtia olisi ollutkin aika mahdotonta taitella ja kääntää tuosta verkkokankaasta...

Paksumman ja vähemmän joustavan collegen ompelu on helppoa, koska kankaat pysyvät ryhdissään eivätkä veny ompelun aikana ei-toivotulla tavalla. Resoreita puolestaan saa venyttää enemmän kuin trikoopaitaa ommellessa. 

Valmiissa työssä huomaan, että tällaisessa tönkömmässä, paksummassa paidassa oikean koon merkitys kasvaa. Trikoopaidoissa käyttäjälleen vähän isompi koko ei ole juuri näkynyt, mutta tässä paidassa korostuu väljyys. Toisaalta myös pukemiselle ja riisumiselle pitää antaa tilaa, joten leveyttä kannattaa lisätä, mutta esim. olkalinjat kannattaa mitata oikein.




Kun tiikeripaita oli valmis, tytär totesi, että hän ei voi sitä lainata, kun se on ihan poikien paita. Se oli oikeastaan kiva kuulla, ajattelin - poika kun on alkanut aika herkäksi vaatteistaan. Vähän iso siitä tosiaan tuli, mutta mieluinen käyttäjälleen. 






PS. Jos haluat lukea, kuinka ompelen pääntieresorin, löydät sen tästä postauksesta!


Lue nyt pesukokemuksia

19.2.2018

Lasten vaatekaappien päivitys (osa 2)

Tyttären vaatekaapit ovat nyt ojennuksessa (voit lukea siitä tästä) ja vuorossa on pojan kaapit. Ensisilmäyksellä tuntui, että pojalla on vain paljon t-paitoja, mutta muuten vähemmän vaatetta kuin tyttärelläni. Vaatteita nostellessa hyllyiltä sängylle tajusin, että pojan hyllyt ovatkin leveämmät ja vaatetta vain Näyttää olevan vähemmän..




Kasasin taas omiin pinoihinsa 
- kierrätykseen menevät pieneksi jääneet vaatteet 
- loppuun kulutetut roskikseen menevät vaatteet ja parittomat sukat 
- kaappiin sopivat vaatteet siisteihin pinoihin


Iso kasa vaatetta karsiutui pieneksi jääneenä kierrätykseen. Vasemmalla pino itsetehtyjä paitoja - niitä on pidetty paljon.

Sukkalaatikko kaipaa täydennystä. Sukkahousut taidan siirtää siskon laatikkoon,
kun tuppaavat nykyään jäädä pojalta ihan käyttämättömiksi.

Pieni pino loppuun käytettyjä vaatteita roskiin. Kitarahousut ovat olleet tosi kivat ja paljon käytetyt -
leggarikaavalla tehtyjä housuja pitää tehdä lisää!


Vaatekaappien siivous oli kyllä todella tarpeellinen - niin paljon oli pientä vaatetta molempien lasten kaapeissa. Nyt on kiva lähteä uutta ompelemaan, kun näkee paremmin, mitä kannattaa tehdä. Molemmille tarvitsee ohuita sisähousuja/ leggareita, tyttärelle t-paitoja ja pojalle pitkähihaisia tai huppareita. Poika tarvitsisi myös uimahousut - siinäpä iso haaste minulle!! 




Hupparit, kauluspaita ja muutama säästetty ihanuus, joista kuvat alla..

Henkareissa on säästettynä muutama ihanuus, kuten mummini neulomat villatakit. Mummini on neulonut useammankin villatakin, joista osa on ollut jo minulla tai pikkuveljelläni lapsena. Osa on säästössä ja osa on annettu ystäväperheille kiertoon.


Tämä söpö puku on poikamme ensimmäinen oma vaate. Tuohon aikaan en vielä ommellut, joten se on kaupasta ostettu, mutta söpöhän se on. Se oli jo synnytyssairaalassa mukana 💙



Pieneksi jääneet vaatteet sain taas saman päivän aikana kierrätykseen, kun paikallinen äiti kävi hakemassa ne omalle pojalleen. Onneksi minulla on ihania kuvia näistäkin itsetehdyistä vaatteista. Kaupan vaatteista suurinosa on itsekin kierrätettyinä ostettuja tai saatuja.


Ensimmäinen pojalleni tekemä paita



Pehmeä paketti